Tässä päiväkirjassa keväällä syntynyt belgianpaimenkoira Ansa kertoo elämänsä alkutaipaleista.

Emäntä ja isäntä hakivat minut mukaansa kun olin 7-viikkoinen. Automatka kesti 4 tuntia ja se oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun matkustin kunnolla autolla. Emäntä oli ensin meinannut laittaa minut häkkiin takakonttiin, mutta olikin tullut katumapäälle. Sainkin matkustaa takapenkillä turvavöissä ja vällyjen seassa. Emäntä matkusti lähelläni pelkääjän paikalla. Luulen ainakin, että paikkaa voisi kutsua pelkääjän paikaksi, sen verran jännittyneenä emäntä matkasi kotiin asti. Aluksi minuakin hieman jännitti, koska äitini ja muutama sisaruksistani jäivät vielä kasvattajaäitimme luokse. Totesin kuitenkin pian, että rauhoittava äänensävy ja silittelyt tuntuivat turvallisilta ja niinpä minä pian nukahdin. [Lue lisää koiran turvallisesta matkustamisesta sekä onnettomuustilanteisiin varautumisesta. sekä Lemmikkiaseman valikoimiin kuuluvista, koirien autoiluun liittyvistä tuotteista.]  

Kun saavuimme uuteen kotiini, tutkin kotimme läpikotaisin innokkaana häntä pystyssä. Niin paljon uusia hajuja ja paikkoja tutkittavana! Kodissamme tuoksui myös toinen koira, jota en kuitenkaan vielä heti tavannut. Se oli kuulemma hoidossa jossain. Mitähän se tarkoittaa? Minä kun ei ole vielä sellaiseen hoitoon päässytkään. Myöhemmin tapasin tämän koiraystävän ja nykyään sekin tykkää minusta, vaikka aluksi se oli sitä mieltä, että minut voisi palauttaa.

Koska olin hyvin reipas ja rohkea heti alusta asti, lähdimme heti seuraavana päivänä ja viikkona tutkimaan maailmaa. Ensimmäisten parin viikon aikana kävin ainakin kaupungilla, agilityharjoituksissa, auto-matkoilla ja marketin suurella parkkipaikalla. Emäntä kehui minua joka reissun jälkeen, koska olen niin reipas ja rohkea. Totta kai minä olen, ihmiset ja koirathan ovat ihania! Kävin toki hetimmiten myös ostoksilla Lemmikkiasemalla ja samalla tutustumassa hassuihin työntekijöihin. Eivätkö ne ole ennen koiranpentuja päässeet tapaamaan? No myönnettäköön, nautinhan minä siitä kaikesta hössöttämisestä ja huomiosta. Tutustumisreissulla emäntä osti minulle myös D.A.P.-pannan, jonka tarkoitus kuulemma on toimia apuna elämään tutustumisessa ja rauhoittaa minua yksin ollessa [Lue lisää koiraa tyynnyttävistä D.A.P. -feromonituotteista].

Tämä yksinolo aloitettiin myös heti kun olin kotiutunut eli kahden päivän päästä. Emäntä jätti minut aluksi makuuhuoneeseen portin  taakse, mutta siitähän minä neiti en tykännyt! Jättää minut nyt portin taakse niin, etten pääse tutustumaan asuntoon! Pyh! Emäntä yritti kertoa minulle, että siellä on ihan kiva olla, mutta en minä sitä uskonut. Parin päivän kuluttua emäntä puolestaan sulki makuuhuoneen oven ja antoi minulle ihanan rustoluun. Siitä olin aivan riemuissani ja kun emäntäkin on oven takana, niin eihän minulla ole hätää. Näin olen nykyään aina päivisin, suljetun oven takana jonkun ihanan herkun parissa. Lisäksi olen huomannut, että emäntä vain huijaa; ei se mihinkään lähde, vaan on oven takana, koska en kuule tai näe sen lähtöä! [Lue lisää: Carlson-oviportit.]

Me olemme touhunneet myös harrastusjuttuja emännän kanssa heti kun kotiuduin, koska minustahan tulee isona hurja agility- ja jälkikoira! Olen jo mielestäni huisin hyvä ja nopea jäljestäjä! Emäntä tosin yrittää aina hieman hidastaa minua, koska kuulemma hosun. Mitä, minäkö hosuisin? En varmasti, ainakaan omasta mielestäni. Emäntä antaa minulle koulutuksissa hirmuisen pieniä paloja makupaloja ja minun täytyy tavoitella niitä vaan ahneemmin ja ahneemmin… Tosin emäntä aina tolkuttaa, että pennun kanssa harrastettaessa täytyy muistaa kohtuullisuus ja sanookin, että ”leikki on pennun työ”. Me leikimmekin emännän kanssa joka päivä erilasilla leluilla ja emäntä on niin heikko, että häviää joka kerta! Ajatelkaas, miten vahva olenkaan!

Tässä nyt olisi muutama ote elämäni alkuviikoista uudessa kodissani. Kivaa on ollut ja varsinkin aamuisin on huisin hauskaa kun emäntä vielä minut ja sen hoidossa olleen koiran metsään juoksemaan. Kehittää kuulemma koordinaatiota ja omasta mielestäni olenkin varsinainen antilooppi! Emäntä tosin syyttää minua nousseesta verenpaineesta, mitä se sitten tarkoittaakaan. Pah, minä voisin sanoa. Mitäs otti suuren, vahvan ja viisaan belgianpaimenkoiran. Onhan tehtäväni juosta tukka putkella ilman järjen hiventäkään.

Hauskaa alkanutta kesää kaikille koiranpennuille omistajineen! Tahdon vielä lopuksi sanoa erityismainontana, että muistakaa sitten pennut koetella omistajienne hermoja kunnolla. Hyvähän niille on välillä opettaa kärsivällisyyttä!

Pentumaisin kesäterveisin; Ansa